Oh ffs

Otsikko tiivistää fiilikset. Olen kai yrittänyt huijata itseni vuosikymmenet uskomaan, että olen sitoutunut, uskollinen ja vilpitön.

Ehkä nyt, kultaisen keski-iän  primetimen saavutettuani joudun tunnustamaan itselleni, että ehkäpä en olekaan. On katsottava peiliin.

Jossain pinnan alla minussa asuu haave olla ihailtu ja haluttu. Että en tyydykään siihen, että vierellä on kumppani, josta välitän ja jonka olemassaolosta olen kiitollinen. Millaista se olisi olla MILF? Kääntää päät ja tulla huomatuksi, halutuksi?

Jotain sellaista salaa haaveilen. Ehkä. En tiedä.

Olen kuitenkin löytänyt itseni jälleen siitä tilanteesta, että ruoho aidan toisella puolen vaikuttaa vihreämmältä. En minä sinne halua muuttaa pysyvästi, mutta haluaisin kuitenkin hetken tuntea tuon nurmikon ihollani. Mitä osaa minusta se elähdyttäisi tai millaista jännitystä minä siitä itselleni saisin? Ehkä koettaa vähän, millaiseksi se kutkuttava tunne muuttuisi, jos maistaisi ihan vähän vaan?

Tunnen olevani keski-ikäisen työssäkäyvän perheenäidin kliseinen ilmentymä päiväunieni kanssa. Olen aina koettanut vakuuttaa itseni ja opettaa muillekin, että tunteitaan ei voi hallita, tekojaan voi. Järjen on pystyttävä voittamaan PEA- ja DHEA-hormonimyrskyt.

Ja silti, luen #mistätietääettämiesonihastunut #mitenhurmatamies #kuinkakorostaaparhaitapuoliasi

Hän nyt vaan onnistui käynnistämään jotain, jota koetan saada hallintaan.

Oh ffs.