Asiakas

Teemme töitä erittäin vaativassa asiakkuudessa.Yhteiset taistelut lähentävät meitä. Emme suinkaan ole asioista samaa mieltä ja edustamme hieman erilaisia rooleja kaiken kaikkiaan. Se asettaa välillä yhteiset taistelut todelliseksi konsensuksen hakemiseksi. Meidän täytyy ensin muodostaa yhteinen näkemys ja mielipide, jotta voimme kohdata perustelluilla esityksillä asiakkaan hyökyaallot. Organisaatiokulttuurissamme on onneksi vahva tuki sille, että tätä toisten haastamista ja yhteisen näkemyksen löytämistä kannatetaan ja kannustetaan. Rakkauden ilmapiiri.

Toisinaan olemme hyvin väsyneitä omista ja yhteisistä väännöistämme. Nyt reilun puolen vuoden vääntämisten jälkeen meillä alkavat monet asiat olla selkeitä, linjat alkavat löytyä. Syntyy luottamus toisen arvioihin ja näkemyksiin. Olemme alkaneet ymmärtää toisiamme paremmin.

Nuolemme yhdessä haavojamme, kun meidät vedetään kölin ali.
Onnistumisia juhlimme koko tiimillä.

Luin tänään positiivareiden kirjeestä lausahduksen: "Mennään kauppaan ja ostetaan hitaampi kello". Joihinkin hetkiin tekisi mieli tosiaan saada hitaampi kello, jotta niistä voisi nauttia pidempään.

Mistä me tulemme

Olemme tehneet työtä yhdessä jo pitkään. Alkuun emme mitään yhdessä. Satunnaisia kohtaamisia jossain. Kunnes vajaa vuosi sitten minulle osoitettiin työtehtävä, jonka tiimoilta ihan vähän enemmän alettiin tehdä työtä yhdessä.

Vähitellen on työn tekemisen tiimoilta tullut yhteisiä epäonnistumisia ja yhteisiä onnistumisia.

En tiedä mitä tapahtui yhtäkkiä, mutta eräänä päivänä asiat vain näyttäytyivät erilaisina kuin ennen. Yhtäkkiä huomasin silmät. Huomasin hymyn. Kiinnitin huomiota kosketukseen. Meille syntyi yhteys.

Aloin testata ajatusta. Rakentaa kiintymystä. Osin tietoisesti, osin tahtomattani. Ja tuli ilmeiseksi, että me viihdymme yhdessä. Työn tekemisen kannalta äärimmäisen arvokasta. Pystymme rakentamaan tästä erinomaisen toimivan kombon. Haluan vaalia sitä.

Mutta sitten se ilkeä puoli minussa nostaa päätään. Entä jos se olisi enemmän?

Oh ffs

Otsikko tiivistää fiilikset. Olen kai yrittänyt huijata itseni vuosikymmenet uskomaan, että olen sitoutunut, uskollinen ja vilpitön.

Ehkä nyt, kultaisen keski-iän  primetimen saavutettuani joudun tunnustamaan itselleni, että ehkäpä en olekaan. On katsottava peiliin.

Jossain pinnan alla minussa asuu haave olla ihailtu ja haluttu. Että en tyydykään siihen, että vierellä on kumppani, josta välitän ja jonka olemassaolosta olen kiitollinen. Millaista se olisi olla MILF? Kääntää päät ja tulla huomatuksi, halutuksi?

Jotain sellaista salaa haaveilen. Ehkä. En tiedä.

Olen kuitenkin löytänyt itseni jälleen siitä tilanteesta, että ruoho aidan toisella puolen vaikuttaa vihreämmältä. En minä sinne halua muuttaa pysyvästi, mutta haluaisin kuitenkin hetken tuntea tuon nurmikon ihollani. Mitä osaa minusta se elähdyttäisi tai millaista jännitystä minä siitä itselleni saisin? Ehkä koettaa vähän, millaiseksi se kutkuttava tunne muuttuisi, jos maistaisi ihan vähän vaan?

Tunnen olevani keski-ikäisen työssäkäyvän perheenäidin kliseinen ilmentymä päiväunieni kanssa. Olen aina koettanut vakuuttaa itseni ja opettaa muillekin, että tunteitaan ei voi hallita, tekojaan voi. Järjen on pystyttävä voittamaan PEA- ja DHEA-hormonimyrskyt.

Ja silti, luen #mistätietääettämiesonihastunut #mitenhurmatamies #kuinkakorostaaparhaitapuoliasi

Hän nyt vaan onnistui käynnistämään jotain, jota koetan saada hallintaan.

Oh ffs.